Miten itsemyötätuntoa voi oppia?

Monet ymmärtävät itsemyötätunnon hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden. Itsemyötätunnon oppiminen kirjoista tai harjoitusten avulla on kuitenkin haastavaa.

Jos on pienestä pitäen oppinut olemaan itseään kohtaan ankara, kuten suurin osa meistä on, miten myötätuntoisemman suhtautumisen voi oppia aikuisena? Mistä voi edes aloittaa asian opettelemisen?

Myötätunnon kehittäminen päättämällä olla itseään kohtaan myötätuntoisempi on lähes mahdotonta. Mielemme ei toimi sillä tavalla.

Yleensä on paljon hedelmällisempää lähestyä itsemyötätuntoa päinvastaisesta näkökulmasta. Sen sijaan että yritämme kehittää itsemyötätuntoa, voimme tarkastella millä tavoin ja mistä syystä olemme nykyhetkessä itseämme kohtaan ankaria. Tällä lähestymistavalla itsemyötätunnon kehittäminen on helpompaa ja muutokset yleensä pysyvämpiä. Usein näin löytynyt lempeämpi suhtautuminen muuttuu uudeksi tavaksi, jota ei tarvitse sen enempää "tehdä" tai "harjoitella".

Tarjoamani yksityistunnit perustuvat juuri tähän lähestymistapaan. Jos haluat oppia lisää itsemyötätuntoa, sinun ei välttämättä tarvitse tietää asiasta tämän enempää. Tunnin aikana selitän kaiken tarpeellisen ja pääset kokemaan miten tämä lähestymistapa toimii käytännössä. Ajan voit varata täältä.

Mikäli kuitenkin haluat tietää prosessista enemmän, voit lukea alta kuinka oppiminen etenee vaihe vaiheelta.

Vaihe 1: Ankaruuden tunnistaminen

Usein itsekriittisyys on meille itsellemme täysin sokeassa pisteessä.

Useimmat meistä tarvitsevat apua ja vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, jotta pystymme tunnistamaan oman ankaruutemme. Oma myötätuntoni kehittyi juuri tällä tavalla muiden ihmisten avustuksella. En usko, että olisin mitenkään pystynyt oppimaan sitä yksin.

Vaihe 2: Ankaruuden syiden ymmärtäminen

Kun pystymme tunnistamaan ankaruuden, pystymme myös tarkastelemaan sen syitä.

Ankaruus ei ole kehittynyt sattumalta vaan käytännön tarpeesta. Jossain vaiheessa elämäämme itsekriittisyys on palvellut meitä. Yleensä liiallinen itsekriittisyys ei enää aikuisina ole meille hyödyllistä. Kuitenkin teemme sitä edelleen vanhasta tottumuksesta, eikä kukaan ole opettanut meille toista vaihtoehtoa.

Kun ymmärrämme miksi olemme olleet itseämme kohtaan ankaria, ymmärrämme myös omaa kokemustamme ja omia tunteitamme. Tämä johtaa automaattisesti seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 3: Myötätunto itseämme ja tunteitamme kohtaan

Tässä kohtaa ankaruus yksinkertaisesti putoaa pois. Kun ymmärrämme miksi olemme olleet ankaria ja reagoineet tietyllä tavalla, emme enää syyllistä itseämme vaan ymmärrämme tunteidemme ja reaktioidemme olleen täysin luonnollisia. Kuka tahansa terve ihminen olisi vastaavassa tilanteessa tuntenut ja reagoinut aivan samalla tavalla.

Kun ymmärrämme, että itsekriittisyys on aiemmin ollut tarpeellista, emme enää myöskään syytä itseämme aiemmasta itsekriittisyydestä.

Ensimmäisessä vaiheessa olemme nähneet miten ankaria olemme itseämme kohtaan olleet ja miten se on meihin vaikuttanut. Toisessa vaiheessa olemme ymmärtäneet tuon itsekriittisyyden syyt. Seuraavaksi mielemme aivan automaattisesti arvioi tilanteen uudestaan. Onko kriittisyyden tarve edelleen olemassa? Mikäli itsekriittisyyttä ei enää tarvita, jää ankaruus pois aivan luonnostaan. Näin tapahtuu lähes aina, kun huomaamme mitä tarvetta itsekriittisyys ja ankaruus ovat aiemmin palvelleet.

Kun ankaruus vähenee, tämä on sama asia kuin että myötätuntomme on kasvanut. Olemme vain lähestyneet asiaa helpompaa reittiä.

Usein ankaruuden vähentyessä huokaisemme syvään helpotuksesta. Hermostomme rentoutuu ja huomamme kuinka meillä on enemmän tilaa olla, elää ja hengittää. Kasvanut myötätunto myös antaa mahdollisuuden syvempään läheisyyteen ja vaikuttaa suotuisasti kaikkiin ihmissuhteisiimme. Huomaamme olevamme aiempaa eläväisempiä ja vapaampia.

Tämä kaikki tapahtuu sen ansiosta, että olemme oppineet ymmärtämään itseämme entistä paremmin, eikä meidän tarvitse enää olla itseämme kohtaan niin ankaria. Voimme elää vapaammin.

Varaa itsemyötätunnon yksityistunti!